sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Speakeasy ruins

Suuret taiteilijat etsivät inspiraatiota luonnosta, ihmisistä tai vaikka ympäröivästä yhteiskunnasta. Tähän biisiin löysin perspiraation Paluu tulevaisuuteen -pelistä, missä pelin oiva juoni rakennettiin palaneen salakapakan ympärille. Kuulostaa folk-biisiltä. Biisin tekstissä ei jäädä harmittelemaan ikävää tilannetta, vaan taustoitetaan tapahtunutta ja nostetaan maljaa. Naiivin sanaleikin turvin luodaan myös silmäys tulevaan.

Mitä tulee sävellykseen, niin tätä tehdessä Leinosen kikkapakki tuli koluttua viimeistä prikkaa myöten koko lailla kuiviin. Ensimmäisenä löytyi kertosäkeistön hyppäävä melodia, mikä tuntuikin sillä hetkellä niin tarttuvalta, että epäilin hetken lainanneeni sen tahattomasti jostain. A-osaankin löytyi varsin tarttuva ja mukavasti laulettava sävelkulku, ja näiden pohjalle oli mukava vääntää sanoitusta.

Kun vielä sain älynväläyksen syventää biisin draamaa (sehän on kiva silloin) modulaatiolla Bb:stä Dmolliin, niin rupesi olemaan itselle mieluisa soppa kasassa. Sen verran tunnustan, että tuona hetkenä liki totaalinen musiikin teorian osaamattomuuteni kostautui, ja tunnelmakiepsautuksen musiikillisesti hyväksyttävään kuntoon saattaminen vaati kärsivällisyyttä sekä minulta että naapureiltani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti