Words from below

Tämä biisi lähti liikkeelle kertosäkeistön melodiasta. Jostain vain kumpusi mieleen sellainen pätkä missä pitkän vokaalin aikana nostetaan säveltä hetkeksi. Pienesti melodiaa varioimalla se sitten asettui parin muunkin soinnun päälle. A-osan halusin tehdä samojen sointujen päälle, ja melodiakin pysyy pitkälti samana, mutta laulua oli tarkoitus tiputtaa oktaavilla.

Tekstiin tuli mietittyä aihetta aika kauan. Tällä kertaa melodia vaati vakavampaa otetta, ja se on perseilyä vaativampi laji. Jostain kumpusi mieleen ajatus kirjeestä haudan takaa, ja tätä kautta löytyi myös nimi biisille. Sanoituksia tuli kirjoitettua ainakin tutun väitöstilaisuudessa, työmatkalla ja kotona. Jotenkin laitoin tekstille melkoisen painoarvon tällä kerralla, joten ihan kaikkein noloimmat rivit tuli tiputettua pois. On muuten ensimmäinen kirjoittamani rakkauslaulu.

Muistan, kun esittelin biisiä treeneissä ensimmäisen kerran. Ennen kuin kävin edes demoamaan biisiä, olin ykskantaan todennut sen tylsäksi ja liian hitaaksi. Häthätää suostuin sitten soittamaan sen kitaralla kerran läpi, että muutkin kuulevat, mitä olin mennyt tekemään. Kun lopulta lopetin tuhkan heittelyn itseni päälle demoamisen jälkeen, sainkin kuulla, että sehän kuulostaa ihan musiikilta. Sovitustyötä piti tehdä jonkun verran, mutta kun ensimmäisen kerran saimme kertsin stemmat laulettua riittävän lähelle, niin kylmiltä väreiltä ei voinut välttyä. Osui.

Speakeasy ruins

Suuret taiteilijat etsivät inspiraatiota luonnosta, ihmisistä tai vaikka ympäröivästä yhteiskunnasta. Tähän biisiin löysin perspiraation Paluu tulevaisuuteen -pelistä, missä pelin oiva juoni rakennettiin palaneen salakapakan ympärille. Kuulostaa folk-biisiltä. Biisin tekstissä ei jäädä harmittelemaan ikävää tilannetta, vaan taustoitetaan tapahtunutta ja nostetaan maljaa. Naiivin sanaleikin turvin luodaan myös silmäys tulevaan.

Mitä tulee sävellykseen, niin tätä tehdessä Leinosen kikkapakki tuli koluttua viimeistä prikkaa myöten koko lailla kuiviin. Ensimmäisenä löytyi kertosäkeistön hyppäävä melodia, mikä tuntuikin sillä hetkellä niin tarttuvalta, että epäilin hetken lainanneeni sen tahattomasti jostain. A-osaankin löytyi varsin tarttuva ja mukavasti laulettava sävelkulku, ja näiden pohjalle oli mukava vääntää sanoitusta.

Kun vielä sain älynväläyksen syventää biisin draamaa (sehän on kiva silloin) modulaatiolla Bb:stä Dmolliin, niin rupesi olemaan itselle mieluisa soppa kasassa. Sen verran tunnustan, että tuona hetkenä liki totaalinen musiikin teorian osaamattomuuteni kostautui, ja tunnelmakiepsautuksen musiikillisesti hyväksyttävään kuntoon saattaminen vaati kärsivällisyyttä sekä minulta että naapureiltani.

Payback

Tämän biisin synty on jotenkin hämärän peitossa. Muistan listanneeni reissuvihkooni kesälomareissulla erilaisia ideoita sanoitukseen ja päätyneeni hakemaan ideoita suomalaisista elokuvista. Jotenkin mieleen tuli joku ässäkela (kunhan ei ollut Visa Mäkisen tuotantoa?), missä viiksekäs kaveri ryöstää 20 sentin pajatson revolverilla uhaten. Pahoissa pojissa taisi olla jotain samanlaista tematiikkaa niinä viitenä minuuttina, kun jätkät eivät pullistelleet paidoitta. Tästä löytyi idea biisin tekstiin. Sitä tuli kirjoiteltua pitkälti raiteilla ja ilmassa; ainoastaan viilaaminen on tehty sanoitussohvalla.

Sävellyksen tekemisestä ei ole muuta muistikuvaa kuin, että taisin hahmotella melodiaa päässäni ilman mitään soitinta, ja sitten kun lopulta pääsin soittimen äärelle, kävin testailemaan. Vai olisikohan minulla ollut jotain tynkää soinnuista jo ennen sanoittamista? Ehkä. Muistiinpanoista ei saa paljon selvää. Esim merkintä "Dm..." ei välttämättä kerro koko totuutta kovallekaan pelimannille, vaikka ei se sointukierto nyt paljon tuosta monimutkaisempi ole oikeastikaan.

Biisin tarinavetoisuus johti lopulta siihen, että en käynyt kappaleeseen kertosäkeistöä ollenkaan tekemään. Näin ollen sanallinen anti toimitetaan aika ytimekkäästi, joten kappaleeseen oli mukava rakentaa kaikenlaista muuta, kuten yhden laatikon sävellajipompsautuksia ja sooloslotteja melkein joka iikalle. Soololesostelupaikka kelpasi jokaiselle, mutta sävellajimuutoksen ikävyydestä sain hyvinkin avointa ja selväsanaista kritiikkiä, kun vielä säveltäjänä päädyin henkilökohtaisena sovitusratkaisuna olemaan soittamatta juuri silloin kun otteet muuttuivat hankalimmiksi. Melkoinen sattuma.

Stronger than nature

En ollut ikinä tehnyt biisiä. Epämääräisiä hyräilyjä ja siivouksen ohessa lallateltavia improvisaatiokappaleita ei lasketa. Kynnys laulun säveltämiseen saatikka sanoittamiseen on ollut jostain syystä korkea eikä ole oikein tiennyt mistä aloittaa. Usein mietinkin, että miten biisejä ylipäätään tehdään: aloitetaanko sanoista ja niiden ympärille kehitetään sävel vai toisinpäin.

Elokuussa 2012 olin parin ystäväni kanssa pitkällä vaelluksella Ruotsin Kebnekaisella. Muutaman vaelluspäivän jälkeen ajatukset harhailivat monesti pohtimaan, miten pieni ihminen on luonnon keskellä. Luonto antaa ja luonto ottaa. Pelko ei kuitenkaan noussut vallitsevaksi tunteeksi vaan pikemminkin mitä pitemmälle vaellus eteni, sitä kunnioittavammaksi suhteeni luontoa kohtaan kasvoi. Maailma on täynnä tarinoita, missä epäkunnioittava asenne on koitunut ihmisen kohtaloksi.

Kuulostaa kornilta, mutta vaelluksen kotimatkalla koin pakottavaksi tarpeeksi kaivaa ruutuvihkon esiin ja kirjata ylös muutamia lauseita ylös, mitkä vaelluksen aikaisista tuntemuksista oli jäänyt päähän kalvamaan. Tarina alkoi muotoutua nopeasti päässäni: ihminen lähtee henkselit paukutellen erämaahan kikkailemaan ja hän uskoo olevansa voittamaton. Kunnes luonto näyttää voimansa. Eihän siinä hyvin käy.

Kappale ei valmistunut hetkessä. Sanat jäivät päähän ja ruutuvihkoon hautumaan, ja sävel haki suuntaansa. Päätin anastaa kertosäkeen alkusävelet erään lastenelokuvan kappaleesta ja siitä alkoi nuotitkin löytää sijaansa ja biisi muotoutua uomiinsa. Soinnut ja sävel rullasivat paikoilleen yllättävän nopeasti, kun pääsi vauhtiin. Sanoja muokkasin veljen avustuksella valmiimmiksi ja suuhun paremmin sopivaksi.

Jännittävin ja samalla paras hetki oli esittää raakile bändin jäsenille. Hyväksyvän nyökkäilyn säestämänä aloitimme kappaleen sovittamisen orkesterillemme sopivaksi ja ehdimme esittää sen pariin otteeseen ennen levyttämistä. Olen varsin ylpeä, että kappale valittiin Troubled Folksin levylle. Kyyneleet silmissä kuuntelin ensimmäisiä versioita äänitysten jälkeen.

Stronger than nature. Ensimmäiseni, mutta toivottavasti ei viimeiseni.

Countryman

Aina välillä tulee sohvalla istuessa tartuttua kitaraan ja etsittyä sieltä jotain uutta. Tämän biisin kohdalla sieltä ei löytynyt mitään uutta vaan kasa tuttuja sointuja tutulla tavalla esitettynä. Rämpyttelyä jalostaen ja yhtä aikaa hyräillen näiden neljän soinnun päälle rupesi rakentumaan laulumelodian nuppua. Tätä nuppua ruokkimalla ja makustelemalla löytyi luonteva muoto a-osalle. Tämä tuntui huutavan yksinkertaista ja melodista kertosäkeistöä, ja paljon käytettyjen sointukiertojen tunkio tarjosi jälleen oivan pohjan mukavasti eteenpäin rullaavalle stemmoja huutavalle kertosäkeistölle.

Tavoistani poiketen kysyin sanoituksen teemaan ehdotuksia kaverilta, joka on alusta alkaen TF:n touhuja kiinnostuneen oloisena seurannut. Empimättä mies ehdotti "heinänseivästystä". Asiasta innostuneena rupesin kirjoittamaan tarinaa siitä, miten heinäkuinen seivästyspäivä maaseudulla kulkee. Huomasin kuitenkin jo ensimmäisestä säkeistöä hahmotellessani, että tarina kertookin mistä tahansa päivästä maaseudulla. Tähän jos mihin oma lapsuus maaseudulla on tarjonnut hyvät lähtökohdat, joten päädyinkin tekemään tekstin siitä, miksi maalla asuva mies viihtyy siellä niin hyvin. Puhdas hatunnosto maaseudulle ja siellä asuville ihmisille.

Tekstistä sen verran, että riviparissa "Life is simple for a simple man, simple always ain't that easy ma'am" onnistuin mielestäni kiteyttämään oleellisen aika hyvin. Kertosäkeistön tekstin muuttaminen joka kerta aiheutti ongelmia treenivaiheessa, ja välillä joku piruparka laulaa edelleen joka kertsin koirasta, haulikosta ja oluttölkistä. Pavloville työsarkaa.

Good ol' Louisiana way

Tuotoksen analysointia...

Good ol´Louisiana Way

Tosiaan, folkkipellet pyörähtivät studiossa ja tuotos on nyt käsillä kosketeltavassa muodossa. Levyn avaava kappale on erään nimeltä mainitsemattoman mandoliininsoittajan punnerrus. Tekoprosessista en juuri muista, mutta luulen että seuraava kappale onnistuu avamaan suuren säveltäjäsanoittajan ajastusmaailmaa maallikoille:

Se kertoo ihmisistä,
Se kertoo rakkaudesta.
Se kertoo mistä vaan,
Mitä ihmiset haluaa.

kuitit