sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Soittimista osa 2: Tartu tiukasti hanuriin

Kaverin ukin hanurin näppäilyllä se alkoi. Kun tasovaatimus hieman nousi ja vanhus ei enää tuntunut riittävältä, piti siirtyä sirpsakamman tavaran pariin.

Vaihdoksen myötä hanurin koko kasvoi muutaman sentin verran. "Mitä isompi, sitä parempi" olen kuullut sanottavan, mutta jos hanuri on liian iso, ei se mahdu hyvin syliin. Nykyinen hanuri on aika sopivan kokoinen, joten en soisi sen hirveästi kasvavan kokoa. Leveyttä saa tulla jossain määrin, kunhan se on vain väliaikaista. Hyvän kokonsa lisäksi hanuri on myös sopivan napakka. Alkuun se oli ehkä liiankin tiukka, mutta nyt se on pikkuisen jo käytössä löysistynyt ja tulee varmaan löystymäänkin, mitä enemmän sitä käyttää.

Hanurin venyttäminen vaatii treeniä, mutta en juuri treenaa. En siis yhtään muuten kuin kimppatreeneissä. Jotenkin hanurin näppäily ei sovi kerrostaloelämään. Voisi naapurit olla ihmeissään seinän takaa kuuluvista äänistä, joten naapurisovun kannalta olen jättänyt nämä harrastukset kotini ulkopuolelle. On miulla oppaita ja kirjoja, että kuinka hanuria tulisi käsitellä, mutta en ole niihinkään perehtynyt.

Kimppatreenit alkaa yleensä sillä tavalla, että kaivan hanurini esiin ja hieman sitä lämmittelen. Samalla liikkeellä lämpiää hanuri ja sormet. Pikkuisen se muita tuntuu häiritsevän, lähinnä toiminnasta johtuvien sekalaisten äänien takia, mutta vielä ei ole menty sille asteelle, että kukaan olisi potkaissut meikäläisen hanuria.

Huollosta en ymmärrä yhtään mitään. Joku on sanonut, että hanuria tulisi puhdistaa tai rassata aika ajoin, mutta en ole siihen leikkiin lähtenyt. Öljyä käytin kaverin ukin hanuriin, kun siitä alkoi kuulua outoja ääniä, mutta siinä kaikki.

Halutessani hanurista lähtee ääni jos toisenkin, mutta välillä tilanne on sellainen, että hanuriin pitää työntää mikrofoni. Se tuntuu välillä hankalta, kun mikki ei asetu mitenkään ja pitää pysyä paikoillaan. Uutuutena olen hankkinut mikrofonin, jonka voi liimata hanuriin. Kätevä. Voin liikuskella vaikka mikki on hanurissa kiinni.

Keikoilla kaivan hanurin esiin yleensä takahuoneessa, joten hyppään lavalle hanuri valmiiksi esillä. Eipä mene keikan alusta aikaa turhaan odotteluun. On se hanurin näkeminen tässä bändissä kuitenkin keikkojen kohokohtia.