Illan lämmittelyaktina päätimme vetää aavistuksen normaalia rasakamman setin, jonka aikana ei pitäisi kovin pitkiä haukottelutaukoja jäädä. Tarkoitus oli pitää huoli, että Mularit pääsevät latomaan raporttiaan valmiiksi hikiselle yleisölle.
Juhlan luonteeseen kuuluen yleisö ei ollut sylkenyt lasiin, pulloon, tölkkiin eikä tynnyriin ennen keikkaa, ja huojuvan juhlakansan tarkastelu antoi odottaa villiä menoa keikalle. Lautasen kokoiset dallasit kainaloissa vapisimme jo hyvissä ajoin ennen keikkaa, kun innokkain osa yleisöä rupesi huutelemaan bändin jäsenten nimiä lavan edustalla. Emmekä tunnusta heille ainakaan paljoa maksaneemme.
Kun päädyimme lavalle illan hämyssä, niin kieltämättä vastaanotto oli imarteleva. Metakkaa oli sen verran, että mikrofoniin tuli kajahdeltua älyttömyyksiä jo ennen kuin Kaisu aloitti Jonahin kurttuintron. Kun bändi yhtyi soittoon, yleisö rupesi kummasti keinahtelemaan ja hytkymään sopivasti epätahtiin, ja tämä nosti lavafiilistä tavattomasti. Noina hetkinä taiteilijakaan ei viitsi valittaa.
Troubled Folks soittaa ja laulaa.
Setti eteni onnistuneesti, ja yleisöä seuratessa oli vaikea pidätellä hymyään. Muutama tuttu kasvo oli saapunut kuulemaan soitantaa ja laulantaa matkan takaa, ja erityisesti heidän ilmeinen viihtymisensä lämmitti mieltä. Valtava meininki!
Leikkimielellä ja seikkailumielellä säveltapailimme myös paria uutta omaa folk-eeposta, ja siinähän nuo upposivat kuin muukin materiaali. Listalla oli jopa viisi omaa kappaletta, joten näinköhän tässä ollaan etenemässä johonkin suuntaan? Setti päätettiin Kirby Hillin huutokööreihin, ja yleisön ölinästä huolimatta jätimme lavan illan päätähdille.
Oman setin jälkeen oli pieni roudaustauko, jonka aikana päti kiertää kerjäämässä kehuja ja juomaa yleisöltä. Sopivasti valikoiva kuulo ei juuri moitteita suostunut kuulemaan, joten ilmeisesti yleisökin meidät tunnusti omikseen.
Taas.
Ja mitä illan pääbändistä voi sanoa, mitä ei ole jo sanottu? Varmaan paljonkin. Sanotaan vaikka se, että Mularit tykitti erittäin väkevästi ja taitavasti. Se on kyllä hyvä, hittolainen sentään! Erityismaininnan voisi antaa Abin Hetukka-hetkille Metallica-coverin aikana ja mahtaville välinumeroille. MM95, never forget.
Hikinen ja hieno ehtoo. Kiitos yleisö, Mularit ja Vänskä!
Ps. Jäseniä ei myyty, kun kaikilla oli jäänyt lompakot kotiin. Mutta Mularit myi piirakoita. Ja olivat muuten hyviä.
Surullinen mutta komea klovni bailaa.
