sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kuuluuko täältä älämölöä?

Risto Leinonen, tuo banjoa ja suutaan soittava monilahjakkuus, ilmoitti meil´, suuri koittava juhla on teil´.
Nii että mitenkä, piti vallan kysäistä ja selvennykseksi saimme kuulla, että huuhailunsa yliopistolla olikin ollut väitöskirjan valmistelua. Tästä johtuen väitöskaronkka tultaisiin järjestämään marraskuun alussa ja soittamassa olisi oltava meidän siellä. 

Kun banjisti puhuu, muut ovat hiljaa, tai ainakin pidättelevät nauruaan kohteliaisuuttaan. Suostuttuamme keikalle alkoi jälleen järjetön reenaus. Tällä tarkoitan hapuilevaa säveltapailua, epävireisten soitinten epävireistä rämpyttämistä, ylenpalttista shaiban jauhamista ja ei keikkasettiin kuuluvien biisien soittamista. Ehkä voisimme miettiä harjoitusmetodejamme uusiksi, tai mieluiten ei... Finanssipuolikin saatiin sovittua. Ette saa mitään, kuului tuomio. Ei lyödä rahoiksi folkin soitolla, saattaisi joku sanoa, vaikkei asioista mitään tietäisikään. Ja oikeaan tällä väittämällä vieläpä osuisi. Rakkaudesta lajiin.

Keikkaillalle oli sattunut onneton tuplabuukkaus, jonka ansiosta jouduin lopettamaan hapankaalin syönnin kesken ja siirtymään hollantilaisen pontikan juonnista, keikkabussin kyydillä, kiteeläisen pontikan juontiin. Muutkin pelimannit olivat suorittaneet asiaankuuluvia lämmittelyjä ja alkoivat valua paikalle. Myös yleisöä alkoi olla paikalla juhlavissa tamineissaan. Kesälahtelaisetkin olivat kaivaneet parhaat verkkarinsa vaatekaapista esiin, eivät ne tietenkään päällä olleet, sinne ne jäivät henkariin vaatekaapin ovenkahvaan, vaan näihin juhliin kelpasivat vielä vanhemmat mallit. Tässä olikin oivat(kiihtyvät) alkutahdit illalle ja sitä myöten soitannalle. Luottomiksaaja mr T oli loihtinut miellyttävän äänenpaineen niin soittajille kuin karonkkaväellekin. 

I Pity the Fool! Tuoretta kuvaa ei löytynyt, mutta tässä miksaajamme hommissa Rokkitallissa 2012

Leinosen sisarukset, Kaisu 5v, Risto 8v

Mistä tietää että Hepe on ovella, koputus kiihtyy

Raakaa peliä kun Troubled Folks soittaa, siinä hevoset nai ja aitaa kaatuu?

Suuremmitta kommelluksitta laskettelimme setin läpi. Paitsi jos kommellukseksi lasketaan muun bändin kanssa eri sävellajissa olo tai ylimääräisten säkeistöjen lisääminen. En tietenkään väitä, että tällaista olisi tapahtunut... Yleisö oli myös armollinen ja kehui kohtuudella, tiedä sitten mitä tupakkapaikalla haasteltiin. Soiton jälkeen oli alettava hoitaa muusikon velvollisuuksia, eli naurattaa kylänmiehiä ja syödä salaattia. Oli muuten mahtavat eväät loihdittu, santsasin enemmän kuin sopivasti sekä salaattia että kitaristin kantamaa konjakkia. En muista muuta, en edes sitä, mistä aiheesta se Risto sen väitöskirjan raapusteli, mutta olihan se hieno opus, kannet ja kaikki, kuvia ja kirjoitusta. Onnea Ristolle ja suuret kiitokset kaikille paikalla olleille ja anteeksipyynnöt muille asianomaisille.