Huikea meininki Kassan baarissa

Tikkalan kylässä 6-tien varrella sijaitseva Kassan baari (http://www.kassanbaari.com/) avasi ovensa pienen tauon jälkeen vuoden alusta, ja Troubled Folks sai jollain viekkaudella ja vääryydellä buukattua itselleen sinne keikan. Bändihän oli luonnollisesti innoissaan saamastaan tilaisuudesta ja tiukka reenivaihde laitettiin päälle pari viikkoa ennen keikkaa.

Kyseessä oli ensimmäinen keikka, jonka näkemiseen ja kuulemiseen joutui kaivamaan kuvetta, joten yleisömäärä oli ennakkoon totaalinen arvoitus. Luonnollisesti kaikki kaverit, tutut ja sukulaiset oli houkuttelemalla ja kiristämällä pakotettu saapumaan paikalle. Varovaisena tavoitteena oli saada paikan päälle enemmän yleisöä kuin oli yhtyeessä jäseniä.

Ihmettelyn taso nousi aivan yltiöpäisiin lukemiin, kun väkeä alkoi valua baarin portaita alas tunti ennen keikkaa ja baaritiskillä ravintolapäällikkö Janne mätti kansalle juomaa sen minkä ehti. Oudointa oli se, että orkesterin jäsenet eivät ainakaan tunnustaneet tunnistavansa kaikkia kansalaisia eli joku ulkopuolinen kuulijakin oli paikan päälle eksynyt.

Keikka alkoi suunnitellusti Jonah-kappaleella, mutta heti sen jälkeen tuli suunniteltua pitempi tauko, kun tekniikka alkoi temppuilla ja Tanen mikrofoni alkoi huutamaan omia aikojaan. Teknikko-Teemu raapi päätään miksauspömpelissään ja riensi tutkimaan tilannetta yleisövirran läpi. Hetken säädön jälkeen homma lähti kulkemaan ja keikka sai luvan jatkua loppuun asti tekniikan puolesta kunnialla. Eikä bändissäkään normaalista poikkeavimpia vikoja ollut.

Baari alkoi keikan loppumetreillä muistuttaa saunaa ja tunnelma oli huikea. Hiki virtasi ja olutkin. Ainakin erään eturivissä huojuneen mieshenkilön lasista. Virtaussuunta oli tosin oluesta puhuttaessa poikkeuksellisesti alaspäin, kun lasin reunat eivät kykeneet pitämään juomaa tuopin sisällä vaan se pyrki loikkimaan kohti lattiaa. Ei näyttänyt silti tuopinpitäjän hymyä tai menoa hyydyttävän.

Keikka sisälsi cover-biisien lisäksi myös muutaman oman kappaleen, joita ei julkisesti tätä ennen oltu esitetty. Words from below kuului saaneen positiivisia lausuntoja yleisön joukossa, eikä Speakeasy ruinsinkaan aikana kukaan näyttänyt pitelevän korviaan. Ehkä pidämme kappaleet jatkossakin listalla.

Virallinen settilista päättyi Haunted Cathouse -kappaleeseen, jota on soitettu bändin alkutaipaleista lähtien. Tällä kertaa olimme varustautuneet myös kahdella encorella, mutta laiskuuttamme emme viitsineet edes riisua soittimiamme, kun päästimme yleisön tuskistaan ja lupasimme rivauttaa vielä kaksi kappaletta. Olimme säästelleet finaalibiiseiksi rasakat rallit ja mikäli mahdollista, niin Kassan lämpötila nousi vielä parilla asteella. Keikan viimeinen kappale Kirby Hill tirpaistiin semmoisella otteella ja temmolla, että homma oli lähellä levitä baarin lattialle. Sinne oluen joukkoon. Mutta loppukiri kesti ja bändi jaksoi viime metreille asti.

Tuvan tyhjennyttyä suuresta massasta saimme kuulla, että keikka oli ollut yhtä lippua vaille loppuunmyyty. Aikamoista.


Kiitos Kassan baari, kiitos yleisö. Mahtava ilta!

Hei ystävä, pyyhi kyyneleet

Rakkaimman folkkibändinne kuulumisia ennen keikkaa Kassan Baarissa. Pändin poikia ja tyttöjä jännittää jo kovasti, mutta mandoliinimiehellä on yksi jännityksen aihe vähemmän. Työkalu on nimittäin käynyt läpi täydellisen rassauksen. Rassaajana toimi mystinen, espanjalaisia juuria kenties omaavaa "Torres", joka alla olevassa kuvassa hymyilee tuotoksensa äärellä. 

Hovimiksaajamme on käynyt läpi tutut mentaaliharjoituksensa ja kuuluu olevan kovassa kunnossa. Tiukat vaatimukset soittimien virittämisestä ja oikein laulamisesta kajahtanevat entiseen malliin, läpiporautuvalla katseella maustettuna.

Basisti kertoi hakeneensa esiintymisasuun inspiraatiota Ameriikoista asti. Luultavasti jotain tämänsuuntaista siis luvassa.

Muitten kuulumisia en uskalla tähän laittaa fyysisen väkivallan pelosta, mutta jotain arveluttavaa luultavasti ovat tehneet/tekemässä keikkaan valmistuakseen.

Juti alkaa nyt rillaamaan ja mandoliinimies poistuu komeroonsa häpeämään. 

 Folk!

Esittelyssä jäsenet

Troubled Folks on viisihenkinen orkesteri, jonka kokoonpano on pysynyt lähestulkoon samana aina alkusävelistä lähtien.

Banjokitaraa käsittelee Risto, joka kantaa myös vastuuta bändin perustamisesta. Stemma-Leinoseksi kutsuttu fyysikko on vääntänyt Troubled Folksin ensimmäiset omat kappaleet eli biisintekokyvykkyyttäkin löytyy. Riston edestä löytyy myös mikrofoni, johon hän pääsee testaamaan keksimiään taustalauluja. Joskus ne sattuu, joskus ei.

Tane on mystinen maniskamies, jolta irtoaa säveliä myös viulusta ja todennäköisesti myös muista instrumenteista. Emme tiedä. Tane on bändin päävokalisti, ja lauluääntään hän hyödyntää myös toisessa musiikillisessa projektissaan, joka on Pienet Sievät -poikabändi. Ilmeisesti hän käy myös töissä.

Hepen kainalosta löytyy pystybasso, jota hän hyväilee jämäkin ottein. Metsätyömiehelle on siunattu myös lauluääntä ja siksi Hepe saa kantaa muutamassa biisissä päälaulajan viittaa hartioillaan. Lisäksi Hepen kuuluisalle E-sävelen stemmailmeelle on usein käyttöä. Siihen eivät muut pysty.

Kaisu kaivaa treenien aluksi hanurinsa esille. Kosketinsoittimilla musiikkiharrastuksensa aloittanut bändin naiskiintiö on lyhyen hanuristiuransa aikana ehtinyt kuulla pitkän rivin erilaisia ja samanlaisia hanurivitsejä. Festivaalityössä (ei artistina) leipänsä tienaava Kaisu työntää korkeampia ääniä muuten miesvaltaiseen Troubled Folksin mullikuoroon.

Kitaran varresta löytyy kansankynttilä Pekka, joka hyppäsi bändiin alkuperäisen kitaristin Petrin muutettua ulkomaille. Hieman rokahtavampi kitarointimeininki on peruja Pekan rokkibänditaustasta, mutta toimii kuin tauti myös tässä pumpussa. Pekalle on tarjoteltu laulumikrofoniakin, mutta vielä hän on pystynyt jollain verukkein siitä kieltäytymään.

Lisäksi keikoilla kulkee mukana hovimiksaaja Teemu.
Hyvä porukka, parempi meininki. Mitä joku ei osaa, niin sen toinen peittää omalla musisoinnillaan. Tai miksaaja laittaa nupit alas.

Troubled Folksin tarina

Kaikilla yhtyeillä on tarina. Monilla se on mielenkiintoinen, värikäs ja kiehtova. Mutta kyllä Troubled Folksinkin tarina ansaitsee tulla kirjatuksi.

Bändi sai alkunsa vieraillessani Arizonassa muutaman kuukauden ajan alkuvuodesta 2009. Kaikki soittopelit Suomeen hylänneenä Iron Horsen Metallica-covereihin ihastuneena yritteliäänä pelimannina päädyin tilaamaan ajanvietteeksi banjokitaran, jotta jonkunlainen tuntuma soittohommiin säilyisi. Kaikesta haparoinnista ja osaamattomuudesta huolimatta tämä sointi iski tajuntaan siinä määrin, että kuukausia ennen Suomeen paluutani pakotin toveri-Petrin akustiseen duoon soittamaan kitaraa. Ajatus keskinkertaisen banjokitaristin ja erinomaisen kitaristin muodostamasta liki laulutaidottomasta duosta ei kuitenkaan tyydyttänyt mieltäni edes teorian tasolla, ja pian huomasinkin koonneeni ympärille kokonaisen bändin. Lauluista, kontrabassosta ja toisesta kitarasta vastaamaan löytyi Hepe, Tane ja Kaisu: tuttuja tyyppejä muista yhteyksistä.

Palattuani Suomeen hipsimme treenikämpän uumeniin kokeilemaan, että miltä homma kuulostaa. Tietenkään homma ei kulkenut mihinkään ensimmäisissä harjoituksissa, mutta jo parien treenien jälkeen hommasta jäi mukava tutina. Ensimmäinen treenaamamme kappale Folksmenin Never did no wanderin' kuulosti lähes musiikilta jo toisissa treeneissä.

Alkuvaiheessa treeneissä kävi piipahtamassa myös tuttu viulisti, joka kuitenkaan ei hommaan innostunut. Kuinka ollakaan, mystinen multi-instrumentalisti Tane kertoi omistavansa kaikkien muiden maailman soittimien lisäksi viulun, jota hän voisi hyvinkin hangata mutamassa biisissä. Soitinarsenaali oli tässä vaiheessa muutenkin hyvin elävä, ja treeneissä höngittiin kazoo-pilliin, vingutettiin lap steel -kitaraa ja poljettiin tamburiinin päälle liikuttavan lähellä oikeaa taimia. Valtaosa näistä kokeiluista hylättiin, mutta Kaisulle jäi sirmakka kantoon ja Tanelle viulu ja mandoliini.

Vuoden treenailun jälkeen heitimme ensimmäisen keikan Rääkkylän Niemishovin kyläjuhlassa. Nimi Troubled Folks keksittiin samana iltana aikataulua varten, koska aiemmat ehdotukset vääntyivät jo bändinkin suussa idioottimaisiin muotoihin. Itse keikka oli debyyttiesiintymiseksi erittäin onnistunut, ja vastaanotto oli erittäin hyväksyvä. Tuntui toimivan muidenkin mielestä!

Troubled Folksin debyyttikeikalta.

Hyvissä fiiliksissä jatkoimme treenailua sopivia cover-biisejä sovittaen, kunnes keväällä 2011 Joensuun Ynqwie J. Malmsteen joutui suruksemme jättämään bändin ulkomaan komennuksen vuoksi. Pienen arpomisen jälkeen uudeksi kitaristiksi löytyi vanha tuttu Pekka, joka toi mukanaan pienen lisäsäväyksen rokkia yhtyeeseen. Ensimmäinen keikka Pekan kanssa heitettiin vain pari viikkoa myöhemmin, ja homma kulki jälleen.

Näillä linjoilla jatkettiin länkytystä vuonna 2011, ja pari hajakeikkaa tehtiin silloin tällöin lähiseuduilla. Kerubin jouluaatonaaton keikasta jäi mieleen mahtavat Lindströminpihvit takahuoneesta! Ja oli se keikkakin kyllä hyvä. Ja muut takahuonetarjoilut. Erityisesti ne Lindströminpihvit.

Vuonna 2012 sama rauhallinen tahti jatkui, joskin keväällä laitettiin narulle live at treenikämppä -äänitys tiukimmista cover-hiteistä. Tämän voi imailla itselleen täältä. Sen verran pitää lesostella, että 9 biisiä iltaan talteen on ihan omaan selkääntaputtelun arvoinen suoritus!

Troubled Folksin tulkinta Bulletista.

Keikka-almanakkaan mahtui mukavasti luppoaikaa, mutta muutamassa yksityistilaisuudessa käytiin julistamassa folkin ja countryn ilosanomaa. Kaksi näistä heitettiin vankiloissa, joissa yleisön kiitollisuus oli jotain täysin suvereenia. Jälkimmäisellä keikalle näistä testasimme ensimmäisen kerran omien biisiemme toimivuutta, ja herkin näistä näytti nostavan palaa kurkkuun kovemmallekin karjulle.

Vuosi 2013 jatkunee tutuissa merkeissä, mutta nyt on tarkoitus aktivoitua sekä keikkojen että äänityksien saralla hieman lisää.

Troubled Folks saunoo.

Folk on!

Avaussanat

Troubled Folks perusti blogin. Tänne kirjoiteltaneen bändin kuulumisia, mahdollisia keikka- ja äänitysraportteja ja mitä mieliimme juolahtaa. Olkoon näin.