Jouluturat osa 2

Osa 2

Mandolinisti:

Kitaristi, minun komppaajani.

Kitaristi:

No mitä nyt taas.

Mandolinisti:

Oletko nähnyt niitä kolmea Itäisen kaupungin näsäviisastelijaa?

Kitaristi:

Tarkotatko Kitteeläisosastoo? No ne on tuolla haastattamassa kylänmiehiä ja sukulaisia

Mandolinisti:

Sepä minua sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy, että nuo kolme Itäisen kaupungin näsäviisastelijaa tekivät kuin viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ja ottivat toisen tien ja menivät kukin eri tietä pitopöytään ilmoittamatta meille. Mene ja viritä kahdeksankieliseni , jolla minä olen soittanut Hautuumaan Lapsissa ja Tasapään kylätalolla, sillä itse en omaa musiikillisia lahjoja sen vertaa, että siihen nakkisormillani kykenisin. Mene myös treenikämpälle Raatekankaalle ja  kierrätykseen vie kaikki tyhjät oluttölkit sekä pahvit niille varattuun keräysastiaan, sillä treeniksemme on päässyt epäsiistiin kuntoon.

Kitaristi:
”Kitaristi olen keskiverrossa bändissä, ja juukalainen tietenkin, bändeissä olen minä ennenkin soittanut, akkaria ja sähköistäkin koittanut , voi mihinkä olenkaan joutunut, on aiemmissa hommissa sentään joku roti ollut…”

Kitaristi poistuu. Kitaristin poissaollessa muut laulavat

” Every morning I wake up at 5 am. Feed the dog, take a walk to get a newspaper. Headlines scream that "People rush to great cities". That ain't for me, I simply like it here”

Kitaristi palaa

Kitaristi:

Nyt minä olen käynyt treenikämpällä Raatekankaalla kierrätykseen vienyt kaikki alumiiniset tölkit, myös Virosta tuodut, ne joista ei saa panttia ja joita pullonkerääjät eivät suostu puistoista mukaansa ottamaan.

Mandolinisti:

Koska sinä olet ollut niin noheva ja soittanut sormet tulessa, tahdon minä palkita sinut nikotiinipurukumilla ja kylmällä oluella, jonka tosin talo tarjoaa...

Yrittää kävellä Kitaristin ja Basistin ohitse kuten Banjisti alussa. Mutta ei mahdu vaan kaataa mikkitelineen.

MrT(miksaaja):

Tuosta ulos, tuosta sisään, siitä mun matkani pitää.

Kävelee keikkapaikalta ulos itämaiseen autoonsa ja ajaa kotiinsa.

Banjisti:
Emme ole millään viekkauella emmekä vääryyellä tulleet teijän huoneeseenne laulamaan, vaan ihan teijän oma vikanne on tämä. Olisi kannattanut ottaa selvää millaista musiikkia soitamme.

Hanuristi:

Ja tähteitä ruokapöydästä olisi kiva saada myös.

kaikki laulavat yhdessä:

“It wasn't the first time, yet it changed it all. After years and months and weeks and days and nights.  She took my everything, my car, my home, my smile. She knew me, and I just couldn't hide”

Kiittäen kumartavat ja soittavat vielä yhden kappaleen, koska yleisö ei ymmärrä itse pyytää encorea.