Bändi sai alkunsa vieraillessani Arizonassa muutaman kuukauden ajan alkuvuodesta 2009. Kaikki soittopelit Suomeen hylänneenä Iron Horsen Metallica-covereihin ihastuneena yritteliäänä pelimannina päädyin tilaamaan ajanvietteeksi banjokitaran, jotta jonkunlainen tuntuma soittohommiin säilyisi. Kaikesta haparoinnista ja osaamattomuudesta huolimatta tämä sointi iski tajuntaan siinä määrin, että kuukausia ennen Suomeen paluutani pakotin toveri-Petrin akustiseen duoon soittamaan kitaraa. Ajatus keskinkertaisen banjokitaristin ja erinomaisen kitaristin muodostamasta liki laulutaidottomasta duosta ei kuitenkaan tyydyttänyt mieltäni edes teorian tasolla, ja pian huomasinkin koonneeni ympärille kokonaisen bändin. Lauluista, kontrabassosta ja toisesta kitarasta vastaamaan löytyi Hepe, Tane ja Kaisu: tuttuja tyyppejä muista yhteyksistä.
Palattuani Suomeen hipsimme treenikämpän uumeniin kokeilemaan, että miltä homma kuulostaa. Tietenkään homma ei kulkenut mihinkään ensimmäisissä harjoituksissa, mutta jo parien treenien jälkeen hommasta jäi mukava tutina. Ensimmäinen treenaamamme kappale Folksmenin Never did no wanderin' kuulosti lähes musiikilta jo toisissa treeneissä.
Alkuvaiheessa treeneissä kävi piipahtamassa myös tuttu viulisti, joka kuitenkaan ei hommaan innostunut. Kuinka ollakaan, mystinen multi-instrumentalisti Tane kertoi omistavansa kaikkien muiden maailman soittimien lisäksi viulun, jota hän voisi hyvinkin hangata mutamassa biisissä. Soitinarsenaali oli tässä vaiheessa muutenkin hyvin elävä, ja treeneissä höngittiin kazoo-pilliin, vingutettiin lap steel -kitaraa ja poljettiin tamburiinin päälle liikuttavan lähellä oikeaa taimia. Valtaosa näistä kokeiluista hylättiin, mutta Kaisulle jäi sirmakka kantoon ja Tanelle viulu ja mandoliini.
Vuoden treenailun jälkeen heitimme ensimmäisen keikan Rääkkylän Niemishovin kyläjuhlassa. Nimi Troubled Folks keksittiin samana iltana aikataulua varten, koska aiemmat ehdotukset vääntyivät jo bändinkin suussa idioottimaisiin muotoihin. Itse keikka oli debyyttiesiintymiseksi erittäin onnistunut, ja vastaanotto oli erittäin hyväksyvä. Tuntui toimivan muidenkin mielestä!
Troubled Folksin debyyttikeikalta.
Hyvissä fiiliksissä jatkoimme treenailua sopivia cover-biisejä sovittaen, kunnes keväällä 2011 Joensuun Ynqwie J. Malmsteen joutui suruksemme jättämään bändin ulkomaan komennuksen vuoksi. Pienen arpomisen jälkeen uudeksi kitaristiksi löytyi vanha tuttu Pekka, joka toi mukanaan pienen lisäsäväyksen rokkia yhtyeeseen. Ensimmäinen keikka Pekan kanssa heitettiin vain pari viikkoa myöhemmin, ja homma kulki jälleen.
Näillä linjoilla jatkettiin länkytystä vuonna 2011, ja pari hajakeikkaa tehtiin silloin tällöin lähiseuduilla. Kerubin jouluaatonaaton keikasta jäi mieleen mahtavat Lindströminpihvit takahuoneesta! Ja oli se keikkakin kyllä hyvä. Ja muut takahuonetarjoilut. Erityisesti ne Lindströminpihvit.
Vuonna 2012 sama rauhallinen tahti jatkui, joskin keväällä laitettiin narulle live at treenikämppä -äänitys tiukimmista cover-hiteistä. Tämän voi imailla itselleen täältä. Sen verran pitää lesostella, että 9 biisiä iltaan talteen on ihan omaan selkääntaputtelun arvoinen suoritus!
Troubled Folksin tulkinta Bulletista.
Keikka-almanakkaan mahtui mukavasti luppoaikaa, mutta muutamassa yksityistilaisuudessa käytiin julistamassa folkin ja countryn ilosanomaa. Kaksi näistä heitettiin vankiloissa, joissa yleisön kiitollisuus oli jotain täysin suvereenia. Jälkimmäisellä keikalle näistä testasimme ensimmäisen kerran omien biisiemme toimivuutta, ja herkin näistä näytti nostavan palaa kurkkuun kovemmallekin karjulle.
Vuosi 2013 jatkunee tutuissa merkeissä, mutta nyt on tarkoitus aktivoitua sekä keikkojen että äänityksien saralla hieman lisää.
Troubled Folks saunoo.
Folk on!
Yeah, hyvän näkönen ploki.
VastaaPoista