Studiossa

Täällä Joensuussa on jo pitkään ihmetelty, että eikö folkkipellejä voisi kuulla levyltä. Kun orkesterin kollektiivinen itseluottamus lopulta saavutti ja ohitti todelliset kyvyt, varasimme studioaikaa paikalliselta ylpeydeltä SF Soundilta. Äänittäjämiksaajaksi lupautui Marttilan Heikki, jonka potikoittenkääntelytaitoa on saanut kuunnella jopa valtakunnallisilta radiokanavilta.

Treenikämpän uumenissa olimme päättäneet, että varaamme soittoihin aikaa pari päivää ja soitamme kolme biisiä talteen. Tai menisi kai se neljäkin. Toisaalta viitonen ois kiva luku. Ei mutta Payback on just ruvennut kulkemaan mukavasti. Eli harhainen viisikko päätyi lopulta yrittämään kuuden kappaleen purkitusta parin päivän sessioissa. Lupaus seikkailusta.

Perjantai

Eräänä helmikuisena perjantai-iltana ajelimme luutut konteissa kohti SF Soundia tarkoituksenamme tehdä sen verran soundcheckiä, että lauantaina voimme pompata tuoreeltaan lauteille. Koko lailla heti oli selvää, että miljööstä ja kalustosta ei jää homma kiinni; oli muuten kaikenlaista jännää näprättävää! Heikki osoittautui viimeisen päälle mukavaksi äänittäjävesseliksi, joka näytti tietävän, mikä sieppo millekin instrumentille sopii. Speakeasy ruinsia vähän makusteltiin, ja biisi vaikutti olevan meille kaikille jollain tapaa tuttu. Perjantaina sovimme aamukahviajan lauantaille, ja sitten kukin lähti tahoilleen.

Lauantai

Lauantai aloitettiin kahveilla ja minikorvapuusteilla. Hyvin toimivat. Tämän jälkeen lähdimme hakemaan yhteistä virettä, mikä ei ollutkaan täysin yksiselitteinen käsite, koska nyt soittoa oli miksauskopissa arvioimassa bändin puukorvia tarkempi kuulija. Erityisesti banjokitara oli murheenkryyni, semminkin kun minä olen yleensä ollut aika suurpiirteinen vireen suhteen.

Päivä aloitettiin Speakeasy ruinsin soitoilla, koko bändi yhtä aikaa. Edellispäivänä oli ollut puhe, että kukaan ei vedä mitään ekalla purkkiin. Niinpä päätimme näyttää Heikille, mistä puusta meidät on veistetty! Niinpä soitin heti ensimmäisen soinnun väärin, niin oli otettu löysät pois. Aika monta ottoa se vaati, mutta jotain lopulta tarttui talteen. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui oikein soittaminen.

Seuraava kävimme louhimaan Good ol' Louiasana wayta talteen. Biisi rullaili mukavasti, mutta ottoja meni sen verran reilusti, että osa yhtyeestä päätyi rytmiseen mentaalisolmuun. Biisi oli pakko laittaa hautumaan, koska kunnianhimoisen tavoitteen takia ylimääräistä aikaa ei juuri ollut. Lisää kahvia.

Seuraavaksi jatkettiin Countrymaniin, joka lähtikin rullailemaan oikein kivasti. Siinä oli jopa onnistumisen tuntua.

Sitten Payback. Aivan kauhea biisi soittaa. Jotenkin biisi ei lähtenyt lentoon kaikkien soittaessa yhtä aikaa, joten päätin siirtyä laulamaan demolaulua epätarkan banjokitaran soittamisen sijasta. Sitten biisi lähtikin paremmin kulkemaan, joskin pientä punaisen valon kauhua havaittiin. Lopulta biisistä saatiin purkkiin kelpo otto, jonka viimeisteli Pekan huikea hopeanuolisoolo.

Pari onnistunutta suoritusta avasi henkiset solmut ja Louiasanakin saatiin talteen. Neljä sointua on selvästi joskus liikaa.

Osa yhtyeestä odotteli tulevia hitaampia biisejä kauhulla, koska hitaasti soittaminen osaa olla kenkkumaista. Mutta Stronger than nature lähtikin kulkemaan liki oikopäätä, ja Kaisun demolaulujen kanssa kylmät väreet ei ollut kaukana. Tähän biisiin kuultiin myös päivän ainut "ekalla purkkiin"-veto, kun Kaisu kuritti kurttuaan!

Samassa hengessä jatkettiin Words from belowin, ja pienen hakemisen jälkeen biisi saatiin mukavasti talteen. Mutta hitaasti soittaminen on edelleen vaikeaa, kun se yksikin väärä ääni saattaa soida kolme sekuntia.

Lauantain saldoksi jäi viulusooloa huutavat taustat, tolkuton määrä kahvia ja kevyt iltakooma. Todellista folk'n'roll-elämää viettävät tähdet tekivät kahdeksan tunnin päivän kahdella kahvitauolla ja yhdellä lounaalla.

Sunnuntai

Sunnuntai aloitettiin kahveilla.

Sumppihuuruissa päädyimme alkajaisiksi purkittamaan puuttuvan viulusoolon. Tarkkaamossa nähtiin ymmyrkäisiä ilmeitä, kun paljastui, että Tanehan itse asiassa osaa soittaa viulua! Hymy oli herkässä, kun biisiin hangattiin lisää eloa.

Laulut aloitettiin Tanen päävoksuilla. Mies latoi tekstejä talteen hyvällä sykkeellä, ja talteen jäi hyviä tunnelmallisia ottoja, joissa laulettiin kappaletta eikä säveliä. Hyvä alku laulupäivälle.

Tämän jälkeen rupesimme louhimaan stemmoja satunnaisessa järjestyksessä. Se, mikä treenikämpällä on kuulostanut maailman kauneimmalta stemmalta, oli muuttunut korviariipiväksi kuraksi muutamassa päivässä. Äänittäjä-Heikki ei onneksi päästäny klovneja helpolla, ja stemmoja haettiin hyvinkin huolellisesti, monesti pianon kanssa. Kyllä, olisi ollut kohteliasta osata laulaa ennen studioon menoa, mutta nyt kävi näin. Mutta kyllä ne sieltä rupesivat löytymään kun aikaa laitettiin. Myös uusia sovituksia päädyttiin tekemään, kun Heikin ääritarkat korvat poimivat pieniä nyansseja kuten "Siinä oli monta väärää ääntä." Minä käytin myöhemmin puolustuksen puheenvuoron todeten "Itse kehitetty musiikin teoria on parempi kuin pussillinen hyväksyttyjä toimivia musiikin teorioita.", mutta folk-maailma ei ole vielä valmis vallankumoukselle.

Välillä hoilattiin myös päälauluja talteen, kukin vuorollaan, ja näissä ei suurempaa häikkää ollut. Kaisu täräytti mieleenpainuvan luennan aiheesta Stronger than naturen viimeiset rivit. Kyllä!

Reilu kuusi tuntia aamukahvin jälkeen rupesimme epäilemään, että eiköhän vain ole kaikki tallessa. Korvat höröllään kuuntelu osoitti, että onhan ne mitä. Muutamat sanoilla "Pitäiskö vielä.." alkavat ajatukset tajusivat pääosin suodattua ennen ulostuloa, ja totesimme, että tämä oli tässä. Kiitokset, heipat, olalle taputtelut ja lepäämään.

Sunnuntaina saimme talteen kaikki laulut, opimme paljon siitä, miten studioon kannattaisi valmistautua ja joimme paljon kahvia. Aivan valtava kiitos Heikille kärsivällisyydestä ja hyvin sujuneesta projektista tähän asti.

Onko äänite virheetön? Tirsk.
Onko se täydellinen? Ei.
Onko se Troubled Folksia? 100%

Videopätkää stemmatreeneistä.