Jouluturat osa 2

Osa 2

Mandolinisti:

Kitaristi, minun komppaajani.

Kitaristi:

No mitä nyt taas.

Mandolinisti:

Oletko nähnyt niitä kolmea Itäisen kaupungin näsäviisastelijaa?

Kitaristi:

Tarkotatko Kitteeläisosastoo? No ne on tuolla haastattamassa kylänmiehiä ja sukulaisia

Mandolinisti:

Sepä minua sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy, että nuo kolme Itäisen kaupungin näsäviisastelijaa tekivät kuin viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ja ottivat toisen tien ja menivät kukin eri tietä pitopöytään ilmoittamatta meille. Mene ja viritä kahdeksankieliseni , jolla minä olen soittanut Hautuumaan Lapsissa ja Tasapään kylätalolla, sillä itse en omaa musiikillisia lahjoja sen vertaa, että siihen nakkisormillani kykenisin. Mene myös treenikämpälle Raatekankaalle ja  kierrätykseen vie kaikki tyhjät oluttölkit sekä pahvit niille varattuun keräysastiaan, sillä treeniksemme on päässyt epäsiistiin kuntoon.

Kitaristi:
”Kitaristi olen keskiverrossa bändissä, ja juukalainen tietenkin, bändeissä olen minä ennenkin soittanut, akkaria ja sähköistäkin koittanut , voi mihinkä olenkaan joutunut, on aiemmissa hommissa sentään joku roti ollut…”

Kitaristi poistuu. Kitaristin poissaollessa muut laulavat

” Every morning I wake up at 5 am. Feed the dog, take a walk to get a newspaper. Headlines scream that "People rush to great cities". That ain't for me, I simply like it here”

Kitaristi palaa

Kitaristi:

Nyt minä olen käynyt treenikämpällä Raatekankaalla kierrätykseen vienyt kaikki alumiiniset tölkit, myös Virosta tuodut, ne joista ei saa panttia ja joita pullonkerääjät eivät suostu puistoista mukaansa ottamaan.

Mandolinisti:

Koska sinä olet ollut niin noheva ja soittanut sormet tulessa, tahdon minä palkita sinut nikotiinipurukumilla ja kylmällä oluella, jonka tosin talo tarjoaa...

Yrittää kävellä Kitaristin ja Basistin ohitse kuten Banjisti alussa. Mutta ei mahdu vaan kaataa mikkitelineen.

MrT(miksaaja):

Tuosta ulos, tuosta sisään, siitä mun matkani pitää.

Kävelee keikkapaikalta ulos itämaiseen autoonsa ja ajaa kotiinsa.

Banjisti:
Emme ole millään viekkauella emmekä vääryyellä tulleet teijän huoneeseenne laulamaan, vaan ihan teijän oma vikanne on tämä. Olisi kannattanut ottaa selvää millaista musiikkia soitamme.

Hanuristi:

Ja tähteitä ruokapöydästä olisi kiva saada myös.

kaikki laulavat yhdessä:

“It wasn't the first time, yet it changed it all. After years and months and weeks and days and nights.  She took my everything, my car, my home, my smile. She knew me, and I just couldn't hide”

Kiittäen kumartavat ja soittavat vielä yhden kappaleen, koska yleisö ei ymmärrä itse pyytää encorea.

Jouluturat

Fiktiivinen tarina, laulunäytelmän muodossa,  nimeltämainitsemattoman folkkibändin keikalta:

Folkkiurpot tulevat ovesta.

Mandolinisti:

Onko meille ruokaa keikan jälkeen?

Kieltävän vastauksen saatuaan tulevat silti sisälle ja alkavat soittamaan:

“Joy, it was for joy. That the church, law, and bourgeoisie didn't approve…”

Kitaristi ja Basisti asettuvat vastakkain mahat pystyssä toisiaan vasten, muodostaen esteen josta valo ei paista läpi. Banjisti yrittää tunkea itsensä rytmiryhmän läpi jotta näkisi settilistalta seuraavan biisin, samalla kuuluu urputusta auki olevaan mikkiin:

”Mandolinisti hän se soitti, jälleen ihan mitä sattui tulemaan…”

Mandolinisti:

Kääntyy Banjistiin päin ja sanoo:

Jaa, minä tykkään, että sinä olet yksi styränki.

Banjisti:

Jaa, minä en ole mikään styränki, vaan tohtori ja banjisti, joka kannan minun banjoista kitaraani minun esi-isäini jälkeen. Hoo, miksi olet noin kehno soittaja?

Mandolinisti:

Yrittää liikkua ahtaalla lavalla mikin ääreen, mutta kaataa kömpelyyttään tölkin DI-boksin päälle

Basisti nostaa katsettaan ja tuijottaa laupeasti Mandolinistia.

Basisti:

Eipä se haittoo mittään.

Kitaristi:

Vaikka sinä kuinka olet yksi Mandolinisti ja Vokalisti ei sinun silti tule oleman kuin norsu posliinikaupassa, vaan siivoamaan jälkesi.

Mandolinisti:

Ei, vaan Hanuristi.

Hanuristi:

Haista sinä mursu…

Seisovat hetkeen vastakkain kunnes Miksaaja Mr T  siivoaa jäljet, jotta hänellä tulevaisuudessakin olisi sija ”tähtien pöydässä”.

” I´m walking lonely on the silent hills. No man can see my incredible skills. I´m strong and unbreakable, what in the world could defeat me“

Kitaristi:
Väsyttää ihan helevitisti ja on hirvee nälkä ja pyykit pitäs pestä ja siivota ja mennä futistreeneihin…

Kaikki soittavat yhdessä, jopa samaa kappaletta:

“You're sipping your beer in some worn out tavern. Taking it easy, minding your matters. Then these ruff-looking fellows start picking on you. You can't take it, just burst out, ´Go to Hell you pukes!´”

jatkuu...

Lyriikat

Muuan kuulija kaipaili sanoituksia kansipahveihin. Sinne niitä ei enää saada, mutta täältähän nämä voi tavata.

Good ol' Louisiana way

You're sipping your beer in some worn out tavern
Taking it easy, minding your matters
Then these ruff-looking fellows start picking on you
You can't take it, just burst out, "Go to Hell you pukes!"

Things escalate quite quickly, this sure ain't my day
Should have known it in the morning, the sky was so gray
Better take my leave as fast as I can
But the exit is already blocked by that big and burly man

We punch you in the belly
Watch some Nascar in the telly
Dip you in some sort of jelly
Which is actually quite smelly
It sure is one twisted play
The good old Louisiana way

You might get out alive, if your lucky enough
Or if you can offer them enough dough
Lots of people have died in their sleep
But it's dignified, this show is quite cheap

We punch you in the belly..

These people with red necks I don't want to slander
But if possible give 'em a good two-hander
Can't generalize ´cause actions of these pals
Even though they have four teeth total

We punch you in the belly..

Tane

Countryman

Every morning I wake up at 5 am

Feed the dog, take a walk to get a newspaper

Headlines scream that "People rush to great cities"

That ain't for me, I simply like it here

I'm proud to be a countryman

Have a dog, a shotgun, a beer can

Would you be my countrygal?

Life is simple for a simple man

Simple always ain't that easy, ma'am

Hope you know that, countrygal

When I work, I always do work my ass off

Anybody needs help, I'm always there

I never ask nothing for return

I need no money, that just ain't for me

I'm proud to be a countryman

Have a sauna and a fishing pal

Would you be my countrygal?

Life is simple for a simple man

Simple always ain't that easy, ma'am

Hope you know that, countrygal

In the evenings, I rarely ever leave my home

I built it with my hands, it's part of me

They say that there's a big world out there

The world is big enough to make it without me

I'm proud to be a countryman

To have an iron spine and a future plan

I need you for that countrygal

Life is simple for a simple man

Simple always ain't that easy, ma'am

Hope you know that, countrygal

Risto

Stronger than nature

I´m walking lonely on the silent hills

No man can see my incredible skills              

I´m strong and unbreakable, what in the world could defeat me

Last time I was weak and I almost died

The power of backwoods was stronger than me

This is my comeback. This time human wins the fight

I am stronger than nature

I´ll show who I really am

I´m more than just a human

There´s no one who can beat me

Why is sky turning its colors to black

Why are clouds moving so fast

Birds flies seem aimless. I hear rumbling from far away.

The weather feels like the omen of storm.

Maybe the end of the world.

But I won´t give up. This is my place to be.

I am stronger than nature..

Darkness       Why my eyes can´t see

Silence          Why my ears can´t hear?

Sky falls         I don´t know what to do.

I´m scared     This is the end for me

I´m not stronger than nature

I´ll show who I really am

I´m not more than human

Nature always beats me

Kaisu

Payback

It wasn't the first time, yet it changed it all

After years and months and weeks and days and nights

She took my everything, my car, my home, my smile

She knew me, and I just couldn't hide

It started while I was still a boy, maybe seventeen

By the time I was innocent and sweet

Years passed by, she asked for more, I didn't say "no"

Hell, I tried but that wasn't a joyride

I know she ain't gonna stop, not while I'm still here

She's voracious, I'm just a weak lost soul

I know I have to destroy her, in a search for peace

Bye Ms Blackjack, we never meet again

It wasn't the first time, yet it changed it all

After years and months and weeks and days and nights

She took my everything, my car, my home, my smile

She knew me, and I didn't try to hide

Risto

Speakeasy ruins

Joy, it was for joy

That the church, law, and bourgeoisie didn't approve

Beer, dance, girls, and darts

The sacred trinity a worker needs

Sure there were some fights

But hell, there were jokes, smiles, and laughter too

Wrecked, man it's wrecked

Cause it's obscene, against the Bible, and likely fun

So convene your friends and join me in the memorial

Let's have a toast in speakeasy ruins

Speakeasy ruins and let's sing Cumbaya

Let's have a moment that nobody ruins

Nobody ruins with censure or misery

Burned oh how it burned

Thanks to the banned priest and cancan dancing nuns

Saved, could have been saved

But the fire chief and the crew was on the sauce

So convene your friends and join me in the memorial

So let's have a toast...

We ain't no subdued

We'll find new spot and the moon will shine again

We'll find new spot and the moon will shine again

We'll find new spot and the moon will shine again

Risto

Words from below

Dear Ann how are you, hope Tim is doing fine

You know me, I know you. I won't say the line

I'd like to say that I am sorry

But I am not, it was not for nothing

I hear your tears, I'd like to wipe'em away

What can I say? I knew it would cause pain

Hurting you was the only thing made me to hesitate

I know you're tough, you will end up okay

These are the words from six feet below

For you my love, too bad I had to go

You mark my words, you won't be alone

I'll wait my love, in six feet below

Okay, I'll tell you more so you don't wonder why

I did the things I did, it's no use to lie

He said to break the bond that made our Tim to smile

No man is to break his heart, that's what girls are for

I know it was too much, he was a banker and all

A friend of a judge Smith, a godfather of his son

Don't tell our son, the words that you just read

Do this for me, and smile at Tim's wedding

These are the words...

These are the words...

Risto

Words from below

Tämä biisi lähti liikkeelle kertosäkeistön melodiasta. Jostain vain kumpusi mieleen sellainen pätkä missä pitkän vokaalin aikana nostetaan säveltä hetkeksi. Pienesti melodiaa varioimalla se sitten asettui parin muunkin soinnun päälle. A-osan halusin tehdä samojen sointujen päälle, ja melodiakin pysyy pitkälti samana, mutta laulua oli tarkoitus tiputtaa oktaavilla.

Tekstiin tuli mietittyä aihetta aika kauan. Tällä kertaa melodia vaati vakavampaa otetta, ja se on perseilyä vaativampi laji. Jostain kumpusi mieleen ajatus kirjeestä haudan takaa, ja tätä kautta löytyi myös nimi biisille. Sanoituksia tuli kirjoitettua ainakin tutun väitöstilaisuudessa, työmatkalla ja kotona. Jotenkin laitoin tekstille melkoisen painoarvon tällä kerralla, joten ihan kaikkein noloimmat rivit tuli tiputettua pois. On muuten ensimmäinen kirjoittamani rakkauslaulu.

Muistan, kun esittelin biisiä treeneissä ensimmäisen kerran. Ennen kuin kävin edes demoamaan biisiä, olin ykskantaan todennut sen tylsäksi ja liian hitaaksi. Häthätää suostuin sitten soittamaan sen kitaralla kerran läpi, että muutkin kuulevat, mitä olin mennyt tekemään. Kun lopulta lopetin tuhkan heittelyn itseni päälle demoamisen jälkeen, sainkin kuulla, että sehän kuulostaa ihan musiikilta. Sovitustyötä piti tehdä jonkun verran, mutta kun ensimmäisen kerran saimme kertsin stemmat laulettua riittävän lähelle, niin kylmiltä väreiltä ei voinut välttyä. Osui.

Speakeasy ruins

Suuret taiteilijat etsivät inspiraatiota luonnosta, ihmisistä tai vaikka ympäröivästä yhteiskunnasta. Tähän biisiin löysin perspiraation Paluu tulevaisuuteen -pelistä, missä pelin oiva juoni rakennettiin palaneen salakapakan ympärille. Kuulostaa folk-biisiltä. Biisin tekstissä ei jäädä harmittelemaan ikävää tilannetta, vaan taustoitetaan tapahtunutta ja nostetaan maljaa. Naiivin sanaleikin turvin luodaan myös silmäys tulevaan.

Mitä tulee sävellykseen, niin tätä tehdessä Leinosen kikkapakki tuli koluttua viimeistä prikkaa myöten koko lailla kuiviin. Ensimmäisenä löytyi kertosäkeistön hyppäävä melodia, mikä tuntuikin sillä hetkellä niin tarttuvalta, että epäilin hetken lainanneeni sen tahattomasti jostain. A-osaankin löytyi varsin tarttuva ja mukavasti laulettava sävelkulku, ja näiden pohjalle oli mukava vääntää sanoitusta.

Kun vielä sain älynväläyksen syventää biisin draamaa (sehän on kiva silloin) modulaatiolla Bb:stä Dmolliin, niin rupesi olemaan itselle mieluisa soppa kasassa. Sen verran tunnustan, että tuona hetkenä liki totaalinen musiikin teorian osaamattomuuteni kostautui, ja tunnelmakiepsautuksen musiikillisesti hyväksyttävään kuntoon saattaminen vaati kärsivällisyyttä sekä minulta että naapureiltani.

Payback

Tämän biisin synty on jotenkin hämärän peitossa. Muistan listanneeni reissuvihkooni kesälomareissulla erilaisia ideoita sanoitukseen ja päätyneeni hakemaan ideoita suomalaisista elokuvista. Jotenkin mieleen tuli joku ässäkela (kunhan ei ollut Visa Mäkisen tuotantoa?), missä viiksekäs kaveri ryöstää 20 sentin pajatson revolverilla uhaten. Pahoissa pojissa taisi olla jotain samanlaista tematiikkaa niinä viitenä minuuttina, kun jätkät eivät pullistelleet paidoitta. Tästä löytyi idea biisin tekstiin. Sitä tuli kirjoiteltua pitkälti raiteilla ja ilmassa; ainoastaan viilaaminen on tehty sanoitussohvalla.

Sävellyksen tekemisestä ei ole muuta muistikuvaa kuin, että taisin hahmotella melodiaa päässäni ilman mitään soitinta, ja sitten kun lopulta pääsin soittimen äärelle, kävin testailemaan. Vai olisikohan minulla ollut jotain tynkää soinnuista jo ennen sanoittamista? Ehkä. Muistiinpanoista ei saa paljon selvää. Esim merkintä "Dm..." ei välttämättä kerro koko totuutta kovallekaan pelimannille, vaikka ei se sointukierto nyt paljon tuosta monimutkaisempi ole oikeastikaan.

Biisin tarinavetoisuus johti lopulta siihen, että en käynyt kappaleeseen kertosäkeistöä ollenkaan tekemään. Näin ollen sanallinen anti toimitetaan aika ytimekkäästi, joten kappaleeseen oli mukava rakentaa kaikenlaista muuta, kuten yhden laatikon sävellajipompsautuksia ja sooloslotteja melkein joka iikalle. Soololesostelupaikka kelpasi jokaiselle, mutta sävellajimuutoksen ikävyydestä sain hyvinkin avointa ja selväsanaista kritiikkiä, kun vielä säveltäjänä päädyin henkilökohtaisena sovitusratkaisuna olemaan soittamatta juuri silloin kun otteet muuttuivat hankalimmiksi. Melkoinen sattuma.

Stronger than nature

En ollut ikinä tehnyt biisiä. Epämääräisiä hyräilyjä ja siivouksen ohessa lallateltavia improvisaatiokappaleita ei lasketa. Kynnys laulun säveltämiseen saatikka sanoittamiseen on ollut jostain syystä korkea eikä ole oikein tiennyt mistä aloittaa. Usein mietinkin, että miten biisejä ylipäätään tehdään: aloitetaanko sanoista ja niiden ympärille kehitetään sävel vai toisinpäin.

Elokuussa 2012 olin parin ystäväni kanssa pitkällä vaelluksella Ruotsin Kebnekaisella. Muutaman vaelluspäivän jälkeen ajatukset harhailivat monesti pohtimaan, miten pieni ihminen on luonnon keskellä. Luonto antaa ja luonto ottaa. Pelko ei kuitenkaan noussut vallitsevaksi tunteeksi vaan pikemminkin mitä pitemmälle vaellus eteni, sitä kunnioittavammaksi suhteeni luontoa kohtaan kasvoi. Maailma on täynnä tarinoita, missä epäkunnioittava asenne on koitunut ihmisen kohtaloksi.

Kuulostaa kornilta, mutta vaelluksen kotimatkalla koin pakottavaksi tarpeeksi kaivaa ruutuvihkon esiin ja kirjata ylös muutamia lauseita ylös, mitkä vaelluksen aikaisista tuntemuksista oli jäänyt päähän kalvamaan. Tarina alkoi muotoutua nopeasti päässäni: ihminen lähtee henkselit paukutellen erämaahan kikkailemaan ja hän uskoo olevansa voittamaton. Kunnes luonto näyttää voimansa. Eihän siinä hyvin käy.

Kappale ei valmistunut hetkessä. Sanat jäivät päähän ja ruutuvihkoon hautumaan, ja sävel haki suuntaansa. Päätin anastaa kertosäkeen alkusävelet erään lastenelokuvan kappaleesta ja siitä alkoi nuotitkin löytää sijaansa ja biisi muotoutua uomiinsa. Soinnut ja sävel rullasivat paikoilleen yllättävän nopeasti, kun pääsi vauhtiin. Sanoja muokkasin veljen avustuksella valmiimmiksi ja suuhun paremmin sopivaksi.

Jännittävin ja samalla paras hetki oli esittää raakile bändin jäsenille. Hyväksyvän nyökkäilyn säestämänä aloitimme kappaleen sovittamisen orkesterillemme sopivaksi ja ehdimme esittää sen pariin otteeseen ennen levyttämistä. Olen varsin ylpeä, että kappale valittiin Troubled Folksin levylle. Kyyneleet silmissä kuuntelin ensimmäisiä versioita äänitysten jälkeen.

Stronger than nature. Ensimmäiseni, mutta toivottavasti ei viimeiseni.